lauantai 5. kesäkuuta 2010

perhaps i need a drink.

Juuri pakkailen tässä muuttotavaraa laatikoihin ja jätesäkkeihin. Sain kaks laatikollista levyjä ja xbox-pelejä pakattua, mutta siihen se jäikin. Kovasti ois tavaraa (kaikkea turhaa. Ei mitään järkevää), mutta ei vaan saa aikaseksi. Aina keksii parempaa tekemistä, aattelin nyt kirjottaa vähän blogipäivitystä. Olen yrittäny Riinaa ja Hennaa saada kirjottamaan ja päivittämään, mutta ne ei vaan kirjota, joten mää nyt teen jotain. Musta on ihan hauskaa tänne päivitellä, mutta sitte tullee aina vaan semmonen olo, että oon ainoa joka kirjottelee ja että se ois ihan tyhmää. Mutta kunhan joku nyt päivittää, se on kait tärkeintä.

Meidän kotisivut on todella todella todella vaiheessa taas vaihteeksi. Niitä ei jostain syystä saada päivitettyä uuteen uskoon ikinä, joten ihan mukavaa varmaan (ku levy ja kaikki on ulkona) että jossain päin päivitetään edes jotain.

Eka video uudelta levyltä, Baby Girl, on nähtävissä youtubessa. Käykäähän kahtelee! Kesällä alkaa keikat (kohta kohta!) ja jatkuu pitkälle syksyyn. Suomea ja vähän Suomen ulkopuolia käydään läpi kans. Kaikennäkösiä kiertueita on suunniteltu, mutta toteutus on taas vähän niin ja näin (rahaahan siihen perhana tarvitaan, onneks ihan hyvin meitä silti tuetaan!). Toivottavasti päästään mahd. pian tien päälle ihan urakalla. Itsekin muutan nyt Helsinkiin viikon päästä ihan lopullisesti ja Hennahan siellä asuu ja Riina on siinä nurkan takana, joten asioiden pitäis helpottua nyt lujaa. Ihanaa! Biisienteko helpottuu, ku saan hiillostettua tyttöjäki mukaan ku ollaan lähempänä ja treenaamaan pääsee aina ku haluaa, Tampereella tai Helsingissä. Ja toki lomilla Sallassa, täällä on aina treenis vapaana hyvillä soittokamoilla, joten kyllä tytöillä taas kelpaa.

Mulla itellä loppu duunit Sallassa tänään. Yläkoulun kevätjuhla oli eka ja sit oli lukion juhlat ja huhhui ku oli jotenki tyhjä olo. Vuos sitten mun piti lähteä, mutta sitte mää jäin. Nyt mie uskon, että oikeasti otan ja lähen. Kyllä se on pakko. Salla on ihan ok, mutta ihan oman mielenterveyteni vuoksi mää nyt katoan täältä. Työvuosi oli hieno, vaikka tosi stressaava ja välillä ahistava. Päivät ei ollu koskaan samanlaisia, ei koskaan tylsiä. Mää sain hienoja tuttavuuksia ja kavereita tuosta koulusta, oppilaiden puolelta siis (no okei muutamia työkavereita kans!). Harmitti jättää ne sinne, kyllä sitä jotenki ehti tavallaan kiintyä ja ku vielä tuli toimeen ison osan kanssa niin hyvin... Meillon ihan saatanallisesti hyviä soittajia täällä. Jostain syystä suurin osa niistä, jotka perusti bändejä ja soitti muutevvaan, oli tyttöjä. Heh! Hyvä vaan! On täällä potentiaalisia rokkihevipoikiaki, mutta ne on vähän nihkeitä bänditouhuissa. Enemmän lähtee tuossa iässä vielä nuo mopot ja muut pörinävempeleet. Njoonjoonjoo. Mutta tuo jakso mun elämästä on nyt takana päin ja lähen tekee 200% SC:tä. En malta odottaa, että pääsen tekee uusia biisejä, uudessa kodissa, uusissa ympyröissä. Varmasti inspiraatio siellä päässä on ihan erilainen ku täällä. Muutenki työt on vieny niin paljon mun aikaa, etten oo ehtiny (/jaksanu) istua alas duunipäivän jälkeen kitaran kanssa (ku sitä kitaraa tai pianoa on hakannu klo 8-16) ja tehä biisejä. Nyt on eri! Oon hakenu kouluihin, mut en mee. Oottelen parempaa aikaa. Töitä otetaan vastaan! (Kaikkea muuta paitsi sellasta, missä tarttee juosta. Olen aika herkkä kompuroimaan ja kompastelemaan)

Hienointa on se, että nyt ei työt/koulu oo keikkojen tiellä. Pystyy lähtee pistokeikalle Kemiin vaikka keskiviikkona, eikä se haittaa _ketään_. Ei tartte anella vapaata töistä tai koulusta, ei tartte tehä lisätehtäviä tai miettiä sijaiselle tekemistä pariksi päiväksi. Hienoa. Oon aika innoissani tästä tilanteesta.

Mites tuo uus levy. Jotain kai tarttis sanoa. Siinä on monta tarinaa. Se kuulostaa levyltä, tottakai. Ei sitä meidän liveräkää sille kiekolle saa ikinä, millään. Hauskaa on ollut lukea levyarvosteluja (en tiiä ees miks luen niitä.....) ja erityisesti näiden kriitikoiden puheita siitä, miten levy-yhtiö on taas kiillottanu teinien poprokkilevyn turhan kliiniseksi. Harvoinpa tuo levy-yhtiön väki on siellä studiolla. Ja tuskin Jyrki mitään kauheen kliinejä levyjä on aiemminkaan tehny. Me ollaan ite toudella tyytyväisiä tähän levyyn. Siinä on samaa vanhaa SC:tä, mutta kans askel "uuteen" suuntaan. Mun mielestä se tietty askel on tullut vaan tuosta tietystä tilasta, jossa oon monta monta monta levyn biisiä kirjottanu ja se nyt vaan on ollu just tuon kuulosta. Nyt, kun kaikki alkaa olla ok, musta tuntuu, että luvassa on taas jotain sellasta ku back to basics. Haluan tehä yksinkertasesti. Vihaan kitarasooloja. Silti niitä aina tulee. Minkähän vitun takia niitä aina silti tulee......... Aina pitää olla joku hassu breikki, jossa pääsee irti mikkiständistä keikalla ja pääsee "haukkaamaan happea". Keikat on rankkoja varsinki näiden uusien biisien kanssa. Paljon raskaita lauluosuuksia, paljon korkeita kertsejä, tosi paljon laulua putkeen... Seki taas tulee treenin kautta. Mä veikkaan, että nää uudet biisit kuulostaa kesän jälkeen ihan eriltä, ku mitä nyt tällä hetkellä. Ne istahtaa lavalla sitten jossain vaiheessa, nyt on vielä huono odottaa sitä. Mut koko ajan tehään duunia.

Tää on vähän tällasta tajunnanvirtaa.
Mutta onpahan kuitenki jotain.

Ehkä mun kuitenki tarttee jatkaa tuota pakkailua...

Pitäkää huolta,
älkää sammuko hankeen!
(mitenniin kesäkuu? suomen kesä = lyhyt ja vähäluminen)


//Enni