tiistai 26. tammikuuta 2010

ain't enough.

JAA MOI! Diktaattori täällä. Eipä oo taas aikoihin tullu päiviteltyä, ja jotenki tuntuu että nuo muutkaan tytöt ei oikein saa alotettua tätä kirjotushommaa. Mut ei se mitään. Ehkä mie tässä (taas) vähä huutelen, missä mennään. Eliöstö:

Viime viikonloppu meni taas studiolla. Punavuori ja Sipoo. Ääniteltiin viimenen biisi valmiiks, se oli yllättävän nopee. Se biisi oli yllätys koko porukalle. Tuotiin se studiolle hullun räminän kans ja sit lopputulos oliki päinvastanen. Kaikilla oli varmaan aika hämmentyny olo, mut ehkä se vaati just sen muutoksen, jotta sitä vois kuunnella levyltäkin sit punastumatta. Ollaan aiemmin jo tehty sen niminen laulu, mut nyt sit uusittiin koko hässäkkä. Se oli mielenkiintosta. Ekaa kertaa ikinä bändin historiassa (vitun "pitkässä" historiassa) kirjotettiin porukalla biisi. Aikasemminhan homma on menny siihen, et mie tuon reenikselle biisit sanoineen, sointuineen, melodioineen ja kaikkineen ja sit rakennetaan siitä yhessä jonkulainen ralli. Nyt istuttiin treeniksellä ilta, maisteltiin pari olutta ja tehtiin Ride with me. Koko porukka oli siis rakentamassa sanoja ja kertsiä ja ainaki c-osaa. Säkkärit otettiin jostain mun vanhasta räpellyksestä, sanat vaan uusiks. Ja ihan mukavastihan se toimi! Itellä toki oli vähän oudot fiilikset aluks. Hämmennyn muutoksista. Mut tuo muutos oli kyl kokeilemisen arvonen. Vaikee oli totutella siihen, että myös kahelta muulta ihmiseltä tulee ideoita ja kritiikkiä ihan jo siinä biisintekovaiheessa. Mut mie ite tykkään kovasti biisistä. Varsinki tällä hetkellä, ko siihen saatiin tallennettua niin erikoinen tunnelma. JA FIILIS. Hehe, jossain sisustusohjelmassa "asiantunteva täti" selitti, kuinka joku vitun elementti tuo tilaan heti jotenki erilaista _fiilistä ja tunnelmaa_. JOO. Mikä on fiiliksen ja tunnelman ero? Voisko joku valaista?

Oli kyllä kaikinpuolin mukava viikonloppu. Mitä nyt sunnuntaina alko kuolema koputtelee, ainaki tuntu siltä. Sydän hakkas tuhattajasataaa ja pyörrytti ja päänsärky oli ehkä kamalin, mitä mä oon ikinä kokenut. Aivot yritti päästä ulos niin lujaa, että ihan oksetti. Perjantaina ja lauantaina käytiin Bar Bäkkkkärillä pyörähtääs. Ei se paha olo siitä vaan yksinkertasesti voinu johtua (hmmmh), tuli vaan syötyä tosi vähän ja veden sijaan tuli otettua kahvia ja muuta energiavärkkiä nii jotenki... En tiiä.

Mut vielä ois ainaki yhet sessiot ennenku homma on kasassa. Levyn nimi EHKÄ alkaa jo hahmottua. Itellä ainaki tuli sunnuntaina aihe, idea. Just näistä sessioista. Saa nähä mitä nuo muut tuumaa. Kuultiin myös jotain valmiimpia miksauksiaki Jylpyltä ja voin kertoa, että ohase melekone taikuri. Kömpelöstä esityksestä taikoo aika jäätävää settiä. HIano.

Perhana. Työt kutsuu. Vielä ehtii kahvit juoda...
Ehkä . Öö .

Ei jotenki lähe. Tänäänki viis oppituntia, yks niistä sentään sijaisuus. Äidinkieltä. Täti pistää vähä sijamuotoja kehiin. Reenailtiin näitä jo viikonloppuna. Vittu, vittua, vittuna, vituksi... Ja niinpäinpois. NOEI. Oon jo oppinu olee kiroilematta tuossa laitoksessa. Oikeastaan nuo oppilaat opetti mut siihen. Esimerkiksi vittu on muuttunu viineriksi ym...

(kuvassa vähän tunnelmia sunnuntailta)

//Enni.

maanantai 11. tammikuuta 2010

sometimes love's better off dead!

NO PÄIVÄÄ. Mie luulin, että joku oli jo kerenny kirjottelee noista edellisistä studiosessioista, mutta eipä siellä kuvien ja tuon hämärän videon lisäksi ollutkaan mitään. Ehkä muutaman rivin tähän nyt taas sävellän.

Elikkä joululoman loppu vierähti studiohommissa, ehdittiin siellä kolmisen päivää taas pyöriä. Tehtiin vokaaleja (liidejä+stemmoja) ja kitaroita ja koskettimia. Vähän kasattiin ajatuksia levystä ja muutenki höpöteltiin kaikkea aiheeseenliittyvää. Minua vähän jänskättää vielä sellanen asia, ko levyn nimi. Mitäs fiddua, sitä ei oo vieläkään. Ajatus, aihio, ydinjuttu on jo kyllä kaikilla tiedossa ja mielessä, mutkun. Sen ympärille, tai sen tiimoilta on vähän hankala mitään mukavaa, järkevää saada. NIMI. Voi elämä... Ja just kohtapuoliin sen tarttis olla jo mietittynä.

Koko ajan siis lähestytään julkasuhetkeä. Vielä on jännät fiilikset siitä, mitä tästä nyt oikein tulee. Kova on halu taas keikoille, erityisesti nyt uusien biisien kanssa. Mutta sitten taas jännittää se, miten yleisö ottaa tän uuden matskun vastaan. En usko, että tää niin kamalasti eroaa vanhasta. Asioita on ehkä ajateltu enempi, kehitystä on toki tapahtunut. Ja se on hienoa. Silti sitä aina kuitenki vähän varauksella esittelee tuotoksiaan muille, erityisesti kun kyse on omista biiseistä. Sama ku oman päiväkirjansa julkasis koko kansalle luettavaksi.

Mutta silti luotto on kova, se ylettää kaiken epävarmuuden yli!

Pakko kai se on töihin lähteä,
muokkaamaan pieniä mieliä.

//Enni.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

maanantai 4. tammikuuta 2010