tiistai 19. lokakuuta 2010

mun kävelyssä on voittajan tahti...

http://www.youtube.com/watch?v=ldvg1Xq8nnE

torstai 14. lokakuuta 2010

ask me no questions


Mitäs mä nyt kirjoittaisin tähän... Uskokaa tai älkää, mutta tää ikkuna on ollut auki eilisestä asti. En vaan nyt oikein osaa! En saa aikaseksi! Pari yötä on menny siihen, etten oo saanu unta ennen kahta. Koko syksy on menny muuten ok unen kannalta: päiväunta riittää ja yöunta kans. En tiedä, olenko nyt edellisinä öinä tiedostamatta jänskänny Saksan rundia vai mikä vittu mua vaivaa... Pakko kirjoittaa edellisestä reissusta pari sanaa ylös, siitä jäi nimittäin todella paska maku suuhun.

Oon tässä taistellu kuumeen ja flunssan kanssa jo useamman viikon. Hetken aikaa vaikutti siltä, että mie selätän sen. Tottakai viikko sitten maanantaina se paskianen hyökkäs takas. Takatalvi. Takaflunssa. Peräflunssa. Olenpa nokkela...

Tiistaina piti lähteä Turusta lautalla Tukholmaan. Syötiin hyvin, pysyin kaukana alkoholista, että terveys ja ääni pysyis kuosissa. Nukuin kunnolla. Nukuin vielä seuraavan päivänki, että illan keikalla oisin iskussa. No ei lähteny ei. Olo oli koko ajan sellanen, että mun pää ois ollu tuhannesti isompi ku muu kroppa.
Keikalle oli tullut pari calvaryn jäsentä, joka piristi mieltä kyllä kovasti. Aina niitä ilmestyy sillon ku vähiten odottaa... Tuntu jopa siltä, että kyllä tästä vielä ihan hyvä ilta ja hyvä keikka kehkeytyy. Keikka vedettiin, oorrait, mutta siinä parin biisin jälkeen huomasin harmikseni sen, jota tavallaan osasin jo odottaa. Flunssassa ja räkäsenä lauluäänen häviäminen on erittäin erittäin todennäköstä. Ainakin mulle. Ja niinhän siinä kävi. Keikan jälkeen stressasin takahuoneessa seuraavia päiviä, melkeinpä itku kurkussa. Ääntä ei lähteny juuri yhtään. Matalia ääniä tulee ihan ok, mutta heti kun yrittää tavallaan nostaa sitä äänenkorkeutta, se katoaa. Jos yrittää "pakottaa" äänen, eli vetää lujaa, se särisee. Seuraavana aamuna ois ollu Göteborgissa tv- ja radioesiintymiset. Mukana myös akustisesti pari biisiä. Ajattelin, et joo kyllä se menis, jos vaan Henna ja Riina vois vetää lauluosuudet. Osaahan ne kuiten biisit, ei siinä mitään.
Sit mietin, että mites illan keikka. Ja mites sitä seuraavan päivän Helsingborgin keikka. Siinä vaiheessa meinas jalat pettää. Aattelin, että maailma kaatuu siihen paikkaan. Tiesin, etten pystyis vetää niitä keikkoja puolikuntosena. Ääni pois, energia pois. Kiertuemanageri, maailman paras sellanen, Anna sano, ettei kannata lähteä ajamaan Göteborgiin seitsemää tuntia vaan radion ja telkkarin takia, jos keikkoja ei pysty vetää. Se sano, että heittää mut seukkiaamuna lääkärille ja perutaan keikat. Anna piti meistä tosi hyvää huolta koko Tukholman reissun ajan ja oli aivan äärettömän iso apu.
Seuraavana aamuna menin käymään korva-nenä-kurkkulääkärillä ja se sano, että mulla on akuutti kurkunpääntulehdus. Nice one! Great success...... Sano, että ooppa hiliaa, äläppä laulele, älä ees puhu mitenkään paljoa. Ota iisisti, ota lepiä, nuku hyvin, syö hyvin. 10 päivää ois pitäny pitää hiljasuutta, ja senki jälkeen kuulemma ääni ois heikoilla. Parantumiseen pitäis antaa kunnolla aikaa, mutta njää. Passskat, jos meille on JJ Saksan rundia puskenu hiki perseessä koko kesän, niin en minä nyt sitä ala parin saikkupäivän takia perumaan. Mä haluan lähteä sinne. Ja mulla on niin vitun huono omatunto tuosta Stokiksen reissusta, että ei helevetti. Tunnen aina ne myötätuntoset katseet ja vihaan niitä, aina aina aina ku aletaan puhuu tästä mun sairastelusta ja muusta. Miksaajaki sano, että melkein joka reissulla ko se on ollu, nii mie oon ollu sairaana. Joo, totta.
Parantuisin mielelläni heti, jos siihen joku supernopee superlääke keksittäis. Syön nytkin antibioottikuuria (ei mitään hajua mitä se on, ko kaikki on ruotsiksi ja miehän en etes kirjottanu sitä kieltä)... Oon syöny koko tän viikon terveellisesti. Tai niin terveellisesti ku osaan. Päätin jättää viinan hetkeksi syrjemmälle, ainaki Saksan rundi on pakko ottaa ilman. Ehkä ihan hyvä näin. Kasvunpaikka. En mä sitä kokonaan lopeta, ihan hyvä on sekottaa pää aina välillä, mutta nyt mä katon hetkisen ilman. Katon, mitä se tekee mun kropalle. Mie oon jättäny hiilareita vähemmälle. Juonu paljon. Mutsi laitto edellisen Rovaniemen reissun aikana mun mukaan pari pulloa omatekemäänsä puolukkamehutiivistettä ja oon vetäny sitä huiviin aika reippaasti. Mutsi on ollu muutenki turhan huolissaan, se löi mulle samaan settiin kalanmaksaöljyPULLON. Ei siis ees niitä kapseleita, jotka ei maistu raa'alle kalalle ja mädäntyneelle maksalle... Kuitenkin, oon ottanu lusikallisen sitäki joka aamu. Syön vihreitä juttuja, syön porkkanaa, syön hedelmiä, syön lihaa, eilen söin kalaa... Syön usein, mutta syön terveellisemmin ja tavallaan "vähemmän" kerralla. Tässäki kämpässä on ekaa kertaa varmaan hedelmiä tässä keittiönpöydällä, poekakaveri on aika allerginen kaikille. Paitsi mandariineille. En oo huomannu mitään muuta eroa olossa, ku että painoa on lähteny hitusen. Ehkä kaikki paska alkaa pikkuhiljaa lähtee mun kehosta ja mä alan parantuu. Kun oon kokonaan kunnossa, mä alan kohentaa kuntoa. Pikkuhiljaa... Mut sitä mä en alota, ennenku tää perkeleen nenu ei enää vuoda. Jos mä alan sairaana riuhtoo, nii sitte vituttaa ko ei tästä parane ikinä.

Tukholman keikan jälkeen tuli paljon uusia ideoita bändin tulevaisuudesta mieleen, kaikilla meillä. Mm. haiken, innostunein, surullisin, pettynein, itsevarmoin ja huojentunein mielin. Koko tunteiden kirjo siinä samassa, kaikkien kolmen naamalla. En todellakaan tarkoita tällä sitä, että oltais heittämässä kitarat nurkkaan. En todellakaan. Me ei päätetty mitään. Puhuttiin vaan. Heiteltiin ideoita. Keikan jälkeen ku muutenki on jotenki ihan töttöröö... Sellasia ajatuksia, jotka tulee ja menee. Mut niitä jää miettimään. Nimittäin jotain tälle tilanteelle on tehtävä. Tuntuu, että aina on joku juttu paskasti. Pitää miettiä. Pitää miettiä paljon. Joku järkevä ratkaisu tälle tilanteelle... Mä en jaksa olla sairaana. Mä en jaksa olla enää se, jonka takia perutaan keikkoja. Riina vois opetella kävelemään portaita... Mä voisin opetella tuhat asiaa. Henna tuntuu olevan ainoa, joka pystyy tekee keikan koska vaan. Paitsi se on duunissa aina.

Oon ollu alkuviikon pois töistäki, että parantuisin tälle Saksan rundille. Kyllä kismittää, jos tämäki reissu menee reisille meikäläisen takia.

Luin parin päivän sisään Tony Parsonsin kirjan Onnen kiertotie. Suosittelen! Oon aiemmin lukenu Parsonsilta Man and boy -kirjan, joka oli aivan älyttömän hyvä. Ite tykkäsin kovasti, tykkäsin kans onnen kiertotiestä melkein yhtä paljon. Jos teillä joillaki on Parsonsin kirjoja (niitä on just tuo Mies ja poika ja sitte joku muu, oisko ollu mies ja vaimo vai mikäsenyoli) ja ette lue niitä enää (tai jos näette jossain alennusmyynneissä) niin lähettäkää mulle. Maksan ihan mielellään. Muutenki, jos on jotain kirjasuositteluja, nii heittäkää tänne. Oon ihan sekasin kirjoista. Tuo meijän kirjahylly on ihan hyvän kokonen tämän ikäsille ihmisille, mutta musta tuntuu että se on koluttu jo tuhanteen kertaan läpi.

Kirjoitellaan rundilta,
ehkä jotain videopäivitystäki vois tulla.
Harmi, ettei olut ja makkara lähe mun kohalla,
mut lupaan yllyttää tyttöjä siihen hommaan munki puolesta.

Pitäkäähän huolta,
Enni.


perjantai 10. syyskuuta 2010

syyskuun tunnelmia.

Tervehdys taas,
ajattelin kirjoittaa vähäsen kuulumisia.

Kesä meni lujaa ja nopsaan, vaikkakin keikkoja ei kauheasti tullut soiteltua. Riinan treenikompastus oli ikävin juttu, mitä koko kesänä kerkes tapahtua. Sen vuoksi liian monta keikkaa jouduttiin perumaan ja koko bändi kerkes lähinnä keskittyä vain lomailemiseen. Itsekin pidin "ansaitun tauon" biisinteosta. Mun mielestä kesällä on kamalan vaikeaa istahtaa alas kirjoittamaan, vaikkakin biisi-ideoita tuli hurjasti. Alkukesästä kirjoittelin ja äänittelin jotain ylös, olinhan turhankin innoissani muutostani Helsinkiin ja kaikkien jutskien lutviutumisesta oikeisiin uomiinsa. Aattelin, että perkele ei näistä kivoista jutuista oikein osaa kirjoittaa. Joten odottelin. Ja odottelin. Nyt syyskuun aikana on monesti autonratissa tullut mieleen laineja, joita vois käyttää biiseissä. Tottakai pientä syysmasistelua on ilmassa, mikäs vois olla siistimpää, nimittäin pieni melankolia synnyttää parhaat biisit. Ostin myös tosi siistin kirjoituskynän (!!) ja aattelin palata juurilleni ruutuvihon ja kynän parissa. Mulla on vielä tallessa vihkoja, joihin kirjoittelin ekan ja tokan levyn sanoja, niitä oli hauska lueskella ja katella mitä kaikkea oli tullut sitten äänittelyjen mukana muuteltua.

Ja minä rikoin kitarani. Tai siis en mie ite sitä rikkonut. Kesällä Kaapelitehtaalla oli ollut jotain kosteusvauriohommia ja siellä oli esimerkiksi rumpuloisia homehtunut aika kiitettävästi. Meidän kamat oli ihan ok, Hennan bassokeisit oli vaan ottanu kosteutta vähäsen. Ei soittimet onneksi. Avasin kitaralaukun ja tutkailin tuota Musamaailmasta hankkimaani Tokain Lessua, "ihan ok, ei tälle oo käyny mitään. Vähän tuntuu kostealta, tai sitte vaan kuvittelen". Ja käänsin kitaran nurinpäin. Kaulassa oli helevetinmoinen halkeama. Vitutti, ainaki sen parin sekunnin ajan. Se oli sen verran iso palkeenkieli, että oisin huomannu sen ite edellisissä treeneissä, jos se ois itellä menny hajalle. Nyt vaan sitte mietityttää, että miten helvetissä se on voinu siihen tulla. Se on ollu kovassa keisissä hyvin tuettuna, en oo heitelly sitä mihkään enkä kolautellu muutenkaan. En oo vielä saanu vietyä sitä korjaukseen, ku en uskalla aatella tuota rahahommaa. Artisti maksaa, tottakait, mutta kön sitä rahnaa ny ei vaan tällä hetkellä oo. Ja syyäkki vois jotain. Mutta pakko kai se on viedä korjaukseen, tai vaihtoon, tai roskiin, tai mihin vaan. Onneks on paljon tuttuja, jotka voi tässäki asiassa auttaa. Ite ku oon niin auttamattoman huono kaiken tekniikan kans.

Huomennahan meillä ois Helsingissä Virgin Oil Companylla keikka, meidän setti alkaa siinä puolenyön maissa. Helsingin keikasta onkin aikaa. Oisko juuriki ollu se Loose viimeks, ja siitähän nyt on jo aikaa. Meidän kakkossinkku on ootellu jo hetken aikaa julkasua ja nyt se saadaan sitte ulostettua. Levyltä valittiin pallaadi 911 toiseksi sinkuksi, ko eihän meillä juuri noita hitaita oo radiosoittoon koskaan kokeiltu. Se on mun mielestä ihan hauska ajatus, kolmantena vois lyödä jonku reippaan rallin taasen. Babygirliin on kerinny jo vittuuntua, mutta oli kyllä pirun siistiä, että se keikkui Yleäksän Himotuimmissa niinkin pitkään. Aivan loistavaa. Iso kiitos äänestäjille, varmastikki Cavalryn tyypit on taas ollu isosti mukana. Aivan paras ! Muistakaahan liittyä mukaan meijän ratsuväkeen, jos kinostaa. Eikä tartte etes kinostaakkaan. On mukava tuntea kuuluvansa johonki...... Hehhe.

http://www.stalingradcowgirls.com/cavalry-forum/index.php
Tosa o tuo lingi.

Mitäs muuta. Loppuvuodeksi Juoni on vähä juoninu keikkaa tuonne Suomen ulukopuolelle kans, Ruotsia ja Norjaa ja Saksaa ja mitähän kaikkea. Jätkä on ihan sekasi, onneks. Minusta on mukava päästä puhumaan taas tuhatta eri kieltä yhessä lauseessa. Toivottavasti keikkoja kuvataan ja heitetään taas youtubeen, että ihmiset pääsee piikittelee minua ja minun multilanguageskillssejä. Hohhoi. Vois alkaa miettiä noita välispiikkejä etukäteen. Kirjottaa ne vaikka paperille. Tai jumalauta MacBookille ja sitte vois olla masee ja roudaa lavalle omenakoneen ja lyyä rillit päähän ja nostaa kitara kainaloon asti ja soittaa äsgeellä. Aattelin muuten huomenna soittaa Virginissä SG:llä. Mulla haluttais ehkä ostaa uus kitara. Soitin Lahden Jazztorilla poekakaverin Lessulla, valkosella. Samantyyppinen ko mulla oli se ega Gibsoni, mutta tuo oli Tokai ja siinä oli ne maseet mustat reunanauhat (noniinpäniin..... koittakaa saada selko). Sillä oli kivaa soittaa ja se näytti kans mukavalle. Ehkä seuraavaksi hyökkään taas valkosen lessun itelle! Pitää oottaa eka pari vuotta, että saa rahnaa. Lahjotuksia otetaan vastaan.

Mitäpä tuota muuta! Ei mittää, nähään keikoilla.
Pitää kyllä mainita, että oon ollu taas ihan töttöröö näillä edellisillä keikoilla. Lahessa, Oulussa... Ainaki Oulun setin aikana meinas taas kakka tulla housuun ko huomasin että Artzzzi ja Zanna oli sielä ja jotain muutaki porukkaa, ihan älytöntä. Noinki pitkiä välimatkoja pyöritään vaan kattomassa joku hassu keikka. Ihan outoa. Mutta tosi tosi tosi isoa sydäntä vaan jokaiselle, joka tukee tavalla tai toisella tätä meidän pientä harrastusta <2333242

Toevoopi ENNI:

torstai 19. elokuuta 2010

NINE LIVES

Heippa pupuset! Huomaa, että lomailut itse kullakin cowgirlillä päällä, kun ei oo tullut päiviteltyä blogia. Anteeksi siitä. Heinäkuun keikat meni meiltä vähän hänekseen. Anteeksi siitäkin! Seuraavassa pikku selvitys siitä, mitä oikeastaan tapahtui...

13.7. oltiin tyttöjen kanssa sovittu treenit Kaapelitehtaalle Helsinkiin. Mä lähdin vähän kiireessä Tampereelta liikenteeseen ja nakkasin jalkaan tennarit, joita en ollut pitänyt yli vuoteen. Tallailin rautatieasemalle noin 800 metrin matkan, ja siinä vaiheessa oli jo hirveät rakot jaloissa. Ei auttanut, oli pakko mennä niillä, muuten en ois ehtiny junaan. Pääsin sitte Helsinkiin ja hiippailin rautatieasemalta Punavuoreen Ennin luo aamupalalle, josta Henna (onneksi) haki meidät autolla. Kaapelilla sit kasailtiin kamat ja veivattiin biisejä keikkakuntoon. Soitettiin siinä aikamme, ja päätettiin käydä vähän ulkona viilentymässä. Mä tuskailin kengissäni ja jouduin varomaan askeleitani, kun käveltiin portaita alas takas kämpälle. Siinä sitte viimeisellä askelmalla muljautin oikean nilkkani kunnon rusahduksen saattelemana. Kieriskelin lattialla ja itkin ja nauroin samaan aikaan. Tytöt aatteli, että ei sille mitään käyny, ja istahtivat sit portaalle katselemaan mun kärsimyksiä... Jalkaan sattu ihan pirusti ja mä aattelin et nyt kävi pahasti. Henna lähti hakee mulle jäitä Kaapelin kahviosta. Alettiin siinä soittelemaan nollakakkoseen ja etsii lähintä ensiapuasemaa. Soitettiin me hätänumeroonki... :D Kurvattiin sit Viiskulman terveysasemalle, jossa terkkari laitto liimasiteen tähän jalkaan. Ajattelin jo, että lähden takas Tampereelle, mutta koska jalka oli tosi kipeä, varasin ajan yksityiselle ortopedille Helsinkiin vielä samaksi illaksi. Sieltä sain lopulta sellasen tuomion, että nivelsiteet on venähtäneet ja ulkokehräksessä (pohjeluun kärki) on pieni murtumalinja. Neljä viikkoa nilkkatuki jalassa ja soittokielto...

Jouduttiin tosiaan perumaan heinäkuun keikat.. (Paitsi Simerock, jossa vedettiin akustinen setti.) Tosi huonoon saumaan sattu toi mun pöhellys, mutta minkäs teet. Harmitti ihan kauheesti, ja kyllä mä muutaman kerran tirautin itkunki sen takia, et ei pääse keikalle. Nyt jalka on toipumaan päin, viime viikolla laitoin kaappiin kovia kokeneen nilkkatuen. Siitä muuten löytyy Simerock-tuliaisina aika monta nimmaria yms! Nyt lauantaina olis tarkotus palata takas lauteille Lahden Jazztori-festeillä. Ja syyskuussa on paljon huippu keikkoja luvassa :) Toivotaan et koipi kestää... Mut mä alan taas pakkaamaan, sillä Helsinkin kutsuu. Nähdään!

-Riina

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

SC Arto Nybergin Kesäduunibluesissa soittelemassa.

http://areena.yle.fi/video/1160020

Näkösällä vielä seitsemän päivän ajan!

tiistai 6. heinäkuuta 2010

SÄHKÖSHOKKEJA SUVIYÖSSÄ

Ihanan helteistä heinäkuun kuudetta muruset! Oon heränny ennen kasia ja hoidellut vähän rokkijuttuja näin kotoota käsin. Eli huomenna alkaa Stallareilla ihan toden teolla tän kesän keikkahommat! Kello 11:30 meikä rantautuu Helsinkiin ja puolen päivän aikaan starttaa valkonen sprintteri Kaapelitehtaalta!

Suuntana meillä on siis Karjalan Prikaati Vekaranjärvellä. Ihana päästä soittamaan sotapojille pitkästä aikaa ;) Hassua tosin, että alkaa siitäkin hommasta kadota hohto, kun suurin osa intissä olevista on mua jo pari vuotta nuorempia! Kyllä sitä neljä vuotta sitten vielä katteltiin sillä silimällä vormujen perään :D

Illalla sit huristellaan takas Helsinkiin yöpymään ja viettämään yhtä välipäivää. Mitäs kivaa me keksittäis? Meitä saa hakee leikkimään! Perjantaina sit rokki soi Porissa, Finn Hits-festareilla ja lauantaina pistetään Aitoon Kirkkarit sekaisin!

Hei ja arvatkaas mitä! Just kolahti postista sisään TAMK:in kirjekuori! Aamulla tuli jo viesti et mut on hyväksytty opiskelee hoitsuksi. Hieno fiilis, jutut rupee järjestyy. On keikkaa, on opiskelupaikka, on huippu kämppä, on mies ja huippuja ystäviä, on kesä! Nyt ei sit auta muuta ku lähtee rantsuun nauttimaan auringosta ja uimailemaan!

Nähdään keikoilla!!!

Piis & lööv!

-Riina

lauantai 5. kesäkuuta 2010

perhaps i need a drink.

Juuri pakkailen tässä muuttotavaraa laatikoihin ja jätesäkkeihin. Sain kaks laatikollista levyjä ja xbox-pelejä pakattua, mutta siihen se jäikin. Kovasti ois tavaraa (kaikkea turhaa. Ei mitään järkevää), mutta ei vaan saa aikaseksi. Aina keksii parempaa tekemistä, aattelin nyt kirjottaa vähän blogipäivitystä. Olen yrittäny Riinaa ja Hennaa saada kirjottamaan ja päivittämään, mutta ne ei vaan kirjota, joten mää nyt teen jotain. Musta on ihan hauskaa tänne päivitellä, mutta sitte tullee aina vaan semmonen olo, että oon ainoa joka kirjottelee ja että se ois ihan tyhmää. Mutta kunhan joku nyt päivittää, se on kait tärkeintä.

Meidän kotisivut on todella todella todella vaiheessa taas vaihteeksi. Niitä ei jostain syystä saada päivitettyä uuteen uskoon ikinä, joten ihan mukavaa varmaan (ku levy ja kaikki on ulkona) että jossain päin päivitetään edes jotain.

Eka video uudelta levyltä, Baby Girl, on nähtävissä youtubessa. Käykäähän kahtelee! Kesällä alkaa keikat (kohta kohta!) ja jatkuu pitkälle syksyyn. Suomea ja vähän Suomen ulkopuolia käydään läpi kans. Kaikennäkösiä kiertueita on suunniteltu, mutta toteutus on taas vähän niin ja näin (rahaahan siihen perhana tarvitaan, onneks ihan hyvin meitä silti tuetaan!). Toivottavasti päästään mahd. pian tien päälle ihan urakalla. Itsekin muutan nyt Helsinkiin viikon päästä ihan lopullisesti ja Hennahan siellä asuu ja Riina on siinä nurkan takana, joten asioiden pitäis helpottua nyt lujaa. Ihanaa! Biisienteko helpottuu, ku saan hiillostettua tyttöjäki mukaan ku ollaan lähempänä ja treenaamaan pääsee aina ku haluaa, Tampereella tai Helsingissä. Ja toki lomilla Sallassa, täällä on aina treenis vapaana hyvillä soittokamoilla, joten kyllä tytöillä taas kelpaa.

Mulla itellä loppu duunit Sallassa tänään. Yläkoulun kevätjuhla oli eka ja sit oli lukion juhlat ja huhhui ku oli jotenki tyhjä olo. Vuos sitten mun piti lähteä, mutta sitte mää jäin. Nyt mie uskon, että oikeasti otan ja lähen. Kyllä se on pakko. Salla on ihan ok, mutta ihan oman mielenterveyteni vuoksi mää nyt katoan täältä. Työvuosi oli hieno, vaikka tosi stressaava ja välillä ahistava. Päivät ei ollu koskaan samanlaisia, ei koskaan tylsiä. Mää sain hienoja tuttavuuksia ja kavereita tuosta koulusta, oppilaiden puolelta siis (no okei muutamia työkavereita kans!). Harmitti jättää ne sinne, kyllä sitä jotenki ehti tavallaan kiintyä ja ku vielä tuli toimeen ison osan kanssa niin hyvin... Meillon ihan saatanallisesti hyviä soittajia täällä. Jostain syystä suurin osa niistä, jotka perusti bändejä ja soitti muutevvaan, oli tyttöjä. Heh! Hyvä vaan! On täällä potentiaalisia rokkihevipoikiaki, mutta ne on vähän nihkeitä bänditouhuissa. Enemmän lähtee tuossa iässä vielä nuo mopot ja muut pörinävempeleet. Njoonjoonjoo. Mutta tuo jakso mun elämästä on nyt takana päin ja lähen tekee 200% SC:tä. En malta odottaa, että pääsen tekee uusia biisejä, uudessa kodissa, uusissa ympyröissä. Varmasti inspiraatio siellä päässä on ihan erilainen ku täällä. Muutenki työt on vieny niin paljon mun aikaa, etten oo ehtiny (/jaksanu) istua alas duunipäivän jälkeen kitaran kanssa (ku sitä kitaraa tai pianoa on hakannu klo 8-16) ja tehä biisejä. Nyt on eri! Oon hakenu kouluihin, mut en mee. Oottelen parempaa aikaa. Töitä otetaan vastaan! (Kaikkea muuta paitsi sellasta, missä tarttee juosta. Olen aika herkkä kompuroimaan ja kompastelemaan)

Hienointa on se, että nyt ei työt/koulu oo keikkojen tiellä. Pystyy lähtee pistokeikalle Kemiin vaikka keskiviikkona, eikä se haittaa _ketään_. Ei tartte anella vapaata töistä tai koulusta, ei tartte tehä lisätehtäviä tai miettiä sijaiselle tekemistä pariksi päiväksi. Hienoa. Oon aika innoissani tästä tilanteesta.

Mites tuo uus levy. Jotain kai tarttis sanoa. Siinä on monta tarinaa. Se kuulostaa levyltä, tottakai. Ei sitä meidän liveräkää sille kiekolle saa ikinä, millään. Hauskaa on ollut lukea levyarvosteluja (en tiiä ees miks luen niitä.....) ja erityisesti näiden kriitikoiden puheita siitä, miten levy-yhtiö on taas kiillottanu teinien poprokkilevyn turhan kliiniseksi. Harvoinpa tuo levy-yhtiön väki on siellä studiolla. Ja tuskin Jyrki mitään kauheen kliinejä levyjä on aiemminkaan tehny. Me ollaan ite toudella tyytyväisiä tähän levyyn. Siinä on samaa vanhaa SC:tä, mutta kans askel "uuteen" suuntaan. Mun mielestä se tietty askel on tullut vaan tuosta tietystä tilasta, jossa oon monta monta monta levyn biisiä kirjottanu ja se nyt vaan on ollu just tuon kuulosta. Nyt, kun kaikki alkaa olla ok, musta tuntuu, että luvassa on taas jotain sellasta ku back to basics. Haluan tehä yksinkertasesti. Vihaan kitarasooloja. Silti niitä aina tulee. Minkähän vitun takia niitä aina silti tulee......... Aina pitää olla joku hassu breikki, jossa pääsee irti mikkiständistä keikalla ja pääsee "haukkaamaan happea". Keikat on rankkoja varsinki näiden uusien biisien kanssa. Paljon raskaita lauluosuuksia, paljon korkeita kertsejä, tosi paljon laulua putkeen... Seki taas tulee treenin kautta. Mä veikkaan, että nää uudet biisit kuulostaa kesän jälkeen ihan eriltä, ku mitä nyt tällä hetkellä. Ne istahtaa lavalla sitten jossain vaiheessa, nyt on vielä huono odottaa sitä. Mut koko ajan tehään duunia.

Tää on vähän tällasta tajunnanvirtaa.
Mutta onpahan kuitenki jotain.

Ehkä mun kuitenki tarttee jatkaa tuota pakkailua...

Pitäkää huolta,
älkää sammuko hankeen!
(mitenniin kesäkuu? suomen kesä = lyhyt ja vähäluminen)


//Enni

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010


Moi vaan henkilöt! Elikkä päivittelin juuri tuonne stalingradbitchezz.blogspot.comiin näitä kuvia musavideonkuvausviikonlopulta. Aattelin lyödä nää nyt tännekki, ettei tartte seilaa kahden blogin väliä. Pyrin muutenki päivittelee niin, että molemmissa blogeissa ois öbauttiarallaa samoja juttuja. Toivottavasti nuo muutki tytöt tässä kohtapuoliin innostuu päivittelemään näitä blogeja, tää on vähän nihkeetä yksin. Tai no, en sanois välttämättä että nihkeetä, mutta varmaan teitä kiinnostaa kuulla muidenki kuulumisia.

Toivottavasti tuo Kiinan keissssi jotenki selkenee. Näyttää pahasti siltä, että tuhkapilvi uhkaa meidän pikkuturneeta aika lähellä jo. Ja jos se yks toinen vuori meinaa ulostaa sitä tuhkaa ja mälliä kans nii mää meen ja lyön sitä kivikasaa nenuun. Onhan tää vähän perseestä. Miettikääs, kuinka ihmisolento on sitte polvillaan tuon luonnon edessä. Ei voida vaikuttaa siihen _mitenkään_. Hyvä opetus tavallaan, mutta kovastihan tuosta vahinkoa tulee. Toivottavasti me nyt päästäis kuitenkin siellä Kiinassa käymään mutkat, kovasti ollaan reissua odotettu ja töistä on palkattomat anottu.

//Enni.








tiistai 13. huhtikuuta 2010

No voihan Jeesuksen naulit.

Mitähän tuo tarkoitti ? No ei mitään.

Ei mulla mitään muutaku että nyt elämme jännittäviä aikoja, ystävät.
Jos voitto tulee, niin ostan jokaiselle äänestäjälle oluen. Ikään katsomatta.

http://ylex.yle.fi/tapahtumat/kuka-on-suomen-paras-kitaristi

Ja lupaan elää vain kitarasooloja varten.


Hehhehhehh.

Toivoo Enni.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

lauantai 3. huhtikuuta 2010

TUORE PÄÄSIÄISTERVEHDYS, SUORANA VESSANLATTIALTA. JUST FOR YOU.

MOI.

Nyt on Michael Monroe -lämppäykset takana. Tyypit oli aaevan mahtavia ja mukavia. Ollaan hyyyyvin kiitollisia, että ne halus meidät sinne ! Keikat meni hienosti, varsinkin perjantai oli aivan loistava. Kiitokset ratsuväelle joka saapui paikalle ! Osa oli molempina päivinä. Nyt sitten odotellaan innolla toukokuun Kiinan -keisii. 

Perjantain setti meni näin:

IT'S NOT OVER (henna muistaa tän aina väärin: on the rocks..)
BABYGIRL
LADY BADLUCK
911
WALK OVER YOU (tääki on 'on the rocks')
FRIDAYNIGHT
YOU WON´T GET IT (ja tää)

- henukki

perjantai 2. huhtikuuta 2010

SHOUT.

MOI! Tässä ei kyllä ois nyt yhtään aikaa päivittää, mutta mä aattelin kuitenkin kirjaa ylös juttuja, ennenku unohdan. Eli eilen aloitettiin keikkailuhommat taasen, paikkana oli Tavastia ja me toimittiin siellä Michael Monroen bändin lämmittelijänä. Hieno fiilis oli keikalla ja tupa oli täynnä - tottakai kun niin iso juttu on tuo Monroen uus bändi. Testattiin tyttöjen kans uusia biisejä keikalla ekaa kertaa, puolen tunnin settilista oli siis:

WALK OVER YOU
FRIDAY NIGHT (PERJANTAIN JA MAANANTAIN VÄLINEN YÖ)
BAD LUCK
FOOL
IT'S NOT OVER
BABY GIRL
YOU WON'T GET IT

Tänään soitetaan öbaut samantyyppinen setti, WALK saattaa vaihtua johki muuhun ja FOOL vaihtuu ilmeisesti 911:een. Tätä iltaa on odotettu kyllä kovasti, nimittäin paikalle saapuu iso lössi Cavalrya. Eilen oli keikkaa piristämässä eturivissä pari Cavalrylaista kans, mutta tänään juhlitaankin sitten isosti. Eilen jännitti, tosi paljon, ja se näkyi keikalla. Se harmittaa nyt aika kovasti, mutta me ollaan päätetty, että anteeksipyytelyt saa loppua tähän ja tänään vedetään täysiä. Eihän siinä muu auta! Plus että näin hienoa tilaisuutta ei tuu taas aikoihin, kyllä nää Monroe-lämppäykset kuuluu isojen juttujen top vitoseen meillä.

Baby Girl -sinkku on siis YleX- ja Radio Rock -hommeleissa näytillä, joten äänestelkäähän kovasti, että saadaan sinne lisää kamaa soittoon vielä joku päivä! Viikon päästä kuvataan musavideo Baby Girliin ja sekin tulis siis jotenki kohta ulos juutuubiin ja telkkareihin, toivottavasti. Sei oo vielä ihan satavarma kuvauspäivä, mutta ainakin alustavasti näin on kateltu.

Paljon tapahtuu,
pysytään tutkalla!

Mää alan nyt laittaa tukkaa, että pääsen liikahtaa Tavastialle joku päivä.

//Enni.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

studiomuisteloita.





teenage dreams.

Ai niin, viikko sitten SC siirtyi teineydestä ikuisuuteen. Viimeinen teini, Henna, täytti kokonaista 20 vuotta 20.3. ja nyt ei voi enää hoilotella teenage kicksejä tai tehä muita teinijuttuja (hahaa niin vissiin!!).

Tässä sitten jotain linkkiä taasen.

http://ylex.yle.fi/pop-juorut/stalingrad-cowgirls-lahtee-kiinaan

Kesä tulee jo!

//Enni.

perjantai 12. maaliskuuta 2010

OHOI KANSA! KUVAPÄIVITYS!

SC @ TAMPERE -> HELSINKI

(TAMPEREELLA TREENIT. KESTO: 2 PÄIVÄÄ)
(HELSINGISSÄ PALAVEEREJA JA ERINÄISTÄ KOULUTUSTA. KESTO: HETKI)
(KUVAT ON VÄÄRINPÄIN. ANDEEGSI. OLEMME TOUDELLA BAHOILLAMME.)

(BABYGIRL-SINKKU. HARVINAISUUS PAPERIVERSIJO)


TÄÄ ON VÄHÄN TÄTÄ. MMMMORO.
:: ENNI!!! LOVES YA.

torstai 11. maaliskuuta 2010

BABY GIRL -SINKKU ULOSTETTU!
Stiigaile reidioukanavia.

www.myspace.com/stalingradcowgirls
(käy kuuntelee, osta sitte vaikka tunesilta ihan omaksi asti)

Kotisivut uudistuu myös. Levy ulostetaan 5.5.2010.
www.stalingradcowgirls.com

JA JTN:
http://www.voice.fi/index.php?mw=Stalingrad%20Cowgirls&option=com_sbsarticle&tmpl=blog&cid=13650&cat=1

Tämmönen päivitys teille murmeliset.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

sydän tahtoo lentää.

Päivitys tilanteeseen. Eli sinkku ulostautuu pian, ihan lähiaikoina. NYT, siis voidaan puhua jo viikosta (päivistä) emminätiiä. Sitte tehhää video. Mut ei tiiä, koska.

Levy tulee kuitenkin ulos toukokuun alussa. Saatoin puhua joskus huhtikuun alusta, maaliskuun alusta ja jopa tammikuun alusta, mutta toukokuu näyttää nyt aika pitävältä. Ihan vaan käytännönasioiden vuoksi, halutaan tehä kaikki kunnolla ja valmiiksi. Että näillä mennään! Keikkoja tulee koko ajan lisää, huhtikuun alussa saattaapi (_on_) olla yks aika messevä tilaisuus Helsingin päädyssä. Katotaan! Katotaan ja ilmotellaan.

:)

//Enni.

torstai 18. helmikuuta 2010

ÄLÄ KOSKAAN LIITY ROKKIBÄNDIIN TAI SOITA KITARAA.

NO HÄ!
Kohta alkaa olla aika. Pian on sinkku ulostettu.
Ja tosi pian on kans levykin ulkona.
Sitten vaan videota ja.
Keikkoja ja.

Koskahan sitä levyn nimen uskaltais sanoa ääneen?
Ehkä pian. Tosi pian.

SILLÄ VÄLIN, käykäähän :
http://www.viihdeimperiumi.fi/whats-up-stalingrad-cowgirls-671/
Ette esimerkiksi tiedä mun lempihedelmää.


//Enininnni.

lauantai 13. helmikuuta 2010

kakkosalbuumi.

DONE.

FINISHED.

REDI.

VALAMIS.

ÄÄNITETTY.

NYT ON JUHLATILANNE.

FINAL .

JAA MORO.

Olemme juuri nyt täällä studiolla ja ajateltiin tehä levy loppuun NYT. Ei siis huono laisinkaan. Enää puuttuu vähän. Hyvin vähän. Eli 911 laulut, ylimäärähärpättimet ja sitte BADLUCKIN kertsit ym. Ja jotain muuta juttuja, pikkujuttuja vaan. Olo on aika jännittynyt. Hämmentynyt jopa! Parin vuoden raasto alkaa olla pikkuhiljaa purkissa. Juurikin ääniteltiin FOOLiin kitarateema introon ja nyt Henna alkaa stemuleita hiomaan samaiseen kappaleeseen. Homma on edennyt siihen pisteeseen, että POJOING POIS ALTA. Levyn nimi on keksitty! Kannet kasautuu. Kiitoslistat on kirjoiteltu (heheheheheheh) ja muuta mukavaa.

Äänitysten ohella ruoditaan Riinan dieettiä, joka on ilmeisen tehokas. Hennan kanssa mietitään, josko sitä itekki alkais. Tai no, eihän tässä nyt niin pahasti olla päästy repsahtamaan vielä, kun syödään kunnolla ja kohtuudella, mutkun kiinteytymisprosessi pitäis saada käyntiin. Sehän vaatis tietty jotain fyysistä duunia, eli kävely/juoksulenkkiä tai muuta. Perkele. Siinä tulee hiki... Muuten ok.

EN MALTA ODOTTAA! Siis levyä. Ja keikkoja! Oispa mukava päästä lavalle pitkästä aikaa. Pitää vielä piettää semmoset uuden setin reenit ja käydä vähän läpi rakenteita ja stemuleita ja muutenki kaikkia EFEKTEJÄ. Tai no, minä ainaki haluan päästä mahollisimman vähällä kamahifistelyllä, mut pakko kai tässä on jotain muutaki ku säröä alkaa hommailemaan jostain. Ois vähän turhan tasapaksut keikkasetit, kun uudella levyllä nyt kuiten on haettu myös vähä muutaki ku sitä julumettua särömattoa. Pääsee vähä VIILISTELEMÄÄN. KU HAKEE JOTAIN JÄÄTÄVÄÄ KOORUSTA TAI MUUTA. No emminä tiijä. Vittu, ahistun kaikista vitun pedaaleista ja muista. Enkä osaa painaa sitä samalla ku soitan ja laulan. Ihan liian monta asiaa tehtäväksi tyttölle.

Riina aiko tilata Thomannilta immenkalvon.

//Enni.

tiistai 26. tammikuuta 2010

ain't enough.

JAA MOI! Diktaattori täällä. Eipä oo taas aikoihin tullu päiviteltyä, ja jotenki tuntuu että nuo muutkaan tytöt ei oikein saa alotettua tätä kirjotushommaa. Mut ei se mitään. Ehkä mie tässä (taas) vähä huutelen, missä mennään. Eliöstö:

Viime viikonloppu meni taas studiolla. Punavuori ja Sipoo. Ääniteltiin viimenen biisi valmiiks, se oli yllättävän nopee. Se biisi oli yllätys koko porukalle. Tuotiin se studiolle hullun räminän kans ja sit lopputulos oliki päinvastanen. Kaikilla oli varmaan aika hämmentyny olo, mut ehkä se vaati just sen muutoksen, jotta sitä vois kuunnella levyltäkin sit punastumatta. Ollaan aiemmin jo tehty sen niminen laulu, mut nyt sit uusittiin koko hässäkkä. Se oli mielenkiintosta. Ekaa kertaa ikinä bändin historiassa (vitun "pitkässä" historiassa) kirjotettiin porukalla biisi. Aikasemminhan homma on menny siihen, et mie tuon reenikselle biisit sanoineen, sointuineen, melodioineen ja kaikkineen ja sit rakennetaan siitä yhessä jonkulainen ralli. Nyt istuttiin treeniksellä ilta, maisteltiin pari olutta ja tehtiin Ride with me. Koko porukka oli siis rakentamassa sanoja ja kertsiä ja ainaki c-osaa. Säkkärit otettiin jostain mun vanhasta räpellyksestä, sanat vaan uusiks. Ja ihan mukavastihan se toimi! Itellä toki oli vähän oudot fiilikset aluks. Hämmennyn muutoksista. Mut tuo muutos oli kyl kokeilemisen arvonen. Vaikee oli totutella siihen, että myös kahelta muulta ihmiseltä tulee ideoita ja kritiikkiä ihan jo siinä biisintekovaiheessa. Mut mie ite tykkään kovasti biisistä. Varsinki tällä hetkellä, ko siihen saatiin tallennettua niin erikoinen tunnelma. JA FIILIS. Hehe, jossain sisustusohjelmassa "asiantunteva täti" selitti, kuinka joku vitun elementti tuo tilaan heti jotenki erilaista _fiilistä ja tunnelmaa_. JOO. Mikä on fiiliksen ja tunnelman ero? Voisko joku valaista?

Oli kyllä kaikinpuolin mukava viikonloppu. Mitä nyt sunnuntaina alko kuolema koputtelee, ainaki tuntu siltä. Sydän hakkas tuhattajasataaa ja pyörrytti ja päänsärky oli ehkä kamalin, mitä mä oon ikinä kokenut. Aivot yritti päästä ulos niin lujaa, että ihan oksetti. Perjantaina ja lauantaina käytiin Bar Bäkkkkärillä pyörähtääs. Ei se paha olo siitä vaan yksinkertasesti voinu johtua (hmmmh), tuli vaan syötyä tosi vähän ja veden sijaan tuli otettua kahvia ja muuta energiavärkkiä nii jotenki... En tiiä.

Mut vielä ois ainaki yhet sessiot ennenku homma on kasassa. Levyn nimi EHKÄ alkaa jo hahmottua. Itellä ainaki tuli sunnuntaina aihe, idea. Just näistä sessioista. Saa nähä mitä nuo muut tuumaa. Kuultiin myös jotain valmiimpia miksauksiaki Jylpyltä ja voin kertoa, että ohase melekone taikuri. Kömpelöstä esityksestä taikoo aika jäätävää settiä. HIano.

Perhana. Työt kutsuu. Vielä ehtii kahvit juoda...
Ehkä . Öö .

Ei jotenki lähe. Tänäänki viis oppituntia, yks niistä sentään sijaisuus. Äidinkieltä. Täti pistää vähä sijamuotoja kehiin. Reenailtiin näitä jo viikonloppuna. Vittu, vittua, vittuna, vituksi... Ja niinpäinpois. NOEI. Oon jo oppinu olee kiroilematta tuossa laitoksessa. Oikeastaan nuo oppilaat opetti mut siihen. Esimerkiksi vittu on muuttunu viineriksi ym...

(kuvassa vähän tunnelmia sunnuntailta)

//Enni.

maanantai 11. tammikuuta 2010

sometimes love's better off dead!

NO PÄIVÄÄ. Mie luulin, että joku oli jo kerenny kirjottelee noista edellisistä studiosessioista, mutta eipä siellä kuvien ja tuon hämärän videon lisäksi ollutkaan mitään. Ehkä muutaman rivin tähän nyt taas sävellän.

Elikkä joululoman loppu vierähti studiohommissa, ehdittiin siellä kolmisen päivää taas pyöriä. Tehtiin vokaaleja (liidejä+stemmoja) ja kitaroita ja koskettimia. Vähän kasattiin ajatuksia levystä ja muutenki höpöteltiin kaikkea aiheeseenliittyvää. Minua vähän jänskättää vielä sellanen asia, ko levyn nimi. Mitäs fiddua, sitä ei oo vieläkään. Ajatus, aihio, ydinjuttu on jo kyllä kaikilla tiedossa ja mielessä, mutkun. Sen ympärille, tai sen tiimoilta on vähän hankala mitään mukavaa, järkevää saada. NIMI. Voi elämä... Ja just kohtapuoliin sen tarttis olla jo mietittynä.

Koko ajan siis lähestytään julkasuhetkeä. Vielä on jännät fiilikset siitä, mitä tästä nyt oikein tulee. Kova on halu taas keikoille, erityisesti nyt uusien biisien kanssa. Mutta sitten taas jännittää se, miten yleisö ottaa tän uuden matskun vastaan. En usko, että tää niin kamalasti eroaa vanhasta. Asioita on ehkä ajateltu enempi, kehitystä on toki tapahtunut. Ja se on hienoa. Silti sitä aina kuitenki vähän varauksella esittelee tuotoksiaan muille, erityisesti kun kyse on omista biiseistä. Sama ku oman päiväkirjansa julkasis koko kansalle luettavaksi.

Mutta silti luotto on kova, se ylettää kaiken epävarmuuden yli!

Pakko kai se on töihin lähteä,
muokkaamaan pieniä mieliä.

//Enni.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

maanantai 4. tammikuuta 2010