keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Terveisiä Suomen rokkipääkaupungista!

...eli siis Tampereelta ;) Meikä käyttää nyt ekaa kertaa tätä Blogspottia, enkä oo tosiaan pitkään pitkään aikaan kirjotellu mitään järkevämpää tekstiä mihinkään, eli vähän tää on vielä hakusessa. Mutta eiköhän tämä tästä. Jos innostuis noista tulevista studio- ja treenipäivistä sitte kertoilee teille vähän enempi.

Enni on jo kirjottanu noista edellisistä nauhotuksista, niin en rupee niistä mitään sen kummempaa naputtelemaan. Sen verran voin kuitenki paljastaa, että ite ootan kyllä tosi hyvillä fiiliksillä valmista matskua! Jyrki on pistäny meiät tosissaan tekee töitä ton levyn eteen. Ja sit ku vielä tuntuu että soitto kulkee aivan pirun hyvin, ni mielellään näkee oikeasti kunnolla vaivaa ja vähän rääkkää itteään siellä rumpusetin takana :)

Vuoden vaihteen jälkeen sit alkaa tapahtua. Täytys vaan malttaa odottaa sinne asti... Toisaalta, aika kuluu kuitenki niin perkeleen nopeesti, että kohta sitä taas havahtuu ajatuksiinsa keskellä yötä jossain päin maailmaa sillai et "jaha, tässä sitä taas mennään" !

Tässä oli siis mun SC-blogin avausteksti. Palataan asiaan ens viikonlopun styydiösessioiden jälkeen! ;) Rok rok!

-Riina

perjantai 23. lokakuuta 2009

café avenue.

Hui kauhia miten ne tytöt nyt innostuki kirjottelemaan tänne blogiin, mulle ei jää enää mitään kerrottavaa! Yllätys, Enni kirjottelee taasen. Perjantain kunniaksi oli ihan hyvä istahtaa tähän koneelle, lyödä Hanoita soimaan ja kirjootella vähän viime viikosta ja tunnelmista noin niinku muuten.

Elikkä studiossa oltiin maanantaista perjantaihin. Allekirjoittanut onnistui myöhästymään aika reilulla kädellä vikana studiopäivänä. 20 minuuttia yli 11 aamulla heräsin, kun huonetoverini vähän huuteli ja patisteli mua soittohommiin. Kello 11 ois pitäny olla jo asemissa. Puhelimeen oli tullu tuhat ja yks puhelua - mie olin vaan lyöny sitä hiljemmaksi. Riina ja Henna oli reippaina poikina ryöminy mestoille jo hyvissä ajoin, ilman mua. Itellä oli melekonen paniikki päällä, enkä koskaan oo ollu niiiin pahoillani. No, sain anteeks. Soitin Baby Girliin kitaraa, Henna bassoja ja siinäpä sitä olikin. Se päivä jäi sitten vähän lyhyemmäksi. Syy siihen ei ollut meidän saamattomuus tai osaamattomuus, sentään sentään sentään. Oltiin saatu vähän liikaakin matskua valmiiks sillä viikolla, joten jotta Jyrki-hahmolla ei ois liikaa duunia niin päätettiin jatkaa seukkikerralla. Seuraavat studiosessiot sovittiin lokakuun loppuun, jolloin mie lentelen Helsinkiin tarkoituksena aloitella lauluosuudet. Tilanne on jännittävä.

Viikonloppu siis aikaa vedellä jotain lauluosuuksia purkkihin, liidejä ja sitte jos(/kun) ääni loppuu niin tytöt saa hoilotella köörejä ja kaikennäkösiä stemmoja. Duunin alla joku noista seitsemästä laulusta, joita ollaan nyt äänitelty. Eli ysiykköstä, beibigööliä, fuulia, bäädlakkia, överiä, tappolaulua ja okeita. Varmaan täytyy aloitella iiseimmistä lauluista, sillä mun tänhetkinen äänitilanne on heikko. Olen käynyt asiantuntija pakeilla useampaan otteeseen vähän reenimässä laulua. Koko paletti pitäis lykkiä uusiksi, hengitystä ja muuta tekniikkaa myöten, mutta jos bändi- ja lauluhommat kiinnostaa vielä tulevaisuudessa, niin pakkohan tuo on opetella. Paljon duunia pitää tehä kotona, mutta tuon nyt tekee ihan mielellään, jos se mut tästä suosta vielä joku päivä nostaa.

Marraskuun alun jälkiin ois tarkotus ottaa pidennetty viikonloppu ja soitella sillon lisää. Levy valmistuu pikkuhiljaa ja tunnelma alkaa olla aika hiili. Jännittää, ahistaa, innostaa, pelottaa, naurattaa, itkettää, vittu.

Nyt pitää lähteä vaeltamaan,
Sallassa on ihan saatanasti lunta ja huonot nastat alla.
Lumipenkkareissua odotellessa!

//Enni.

maanantai 19. lokakuuta 2009

@ studio.

(blogi kirjoitettu tiistaina 13.10.09)

Nyt alkaa olee tekemisen meininki. Itse istuksin täällä kahvihuoneen puolella röökiä poltellen ja kahvia juoden. Riina jumittaa äänityshuoneessa kioskinsa – rumpusettinsä – kanssa ja tuottajahahmo Jyrki Tuovinen painaa recciä tarkkaamon puolella. Ollaan siis Helsingin puolella tekemässä toista Stalingrad Cowgirls -albumia, jonka olisi tarkoitus tulla ulos ensi talvikeväänä! Alustavasti ollaan puhuttu, että joskos tuota plättyä saisi ulostettua vaikkapa maaliskuun puolella. Se olisi aika unelma. Hennahan on tosiaan tällä hetkellä duunihommissa puutarhurin apulaisena. En edes tiedä, sataako ulkona vettä vai räntää vai pieniä naisia hameet korvissa, kun tässä rakennuksessa ei kai ikkunoita edes ole. Eristysmeininki, todellakin. Bassoja Henna on aiemmilla viikoilla jo äänitellytkin, joten hällä ei kai mitään hätää tän puoleen ole. Itse vietän syyslomaani näin nauhoittelun merkeissä, mikä on ehkä parasta koskaan. Välillä kun pääsee tuolta Sallan syövereistä pois, voi pojat, on se ihanaa. Sinne on kiva mennä, mutta vielä kivempi on lähteä pois.

Seuraavasta levystä hieman! Eilen aloitettiin tämä studioviikko roudailemalla rummut ja kitarat ja bassot tänne näin ja soiteltiin siinä hieman vähän niinku lämpimiksemme. Soittohuoneessa ei missään vaiheessa tullut kylmä, soli saatana niinkö sauna... Parissa punkkirallatuksessa piti oikein seisten ”jorata” ja soitella, joten hiki ja paha haju esitti aika olennaista osaa siinä näytelmässä. Biisit, joita soiteltiin, olivat siis nopeatempoista jyystöä. Kulkevat työnimillä NOT OK ja KILL ME. Biisintekijän roolissa mun on pakko vähän mietiskellä, että voi vitun valopää mitä oot aatellu ku oot nuo väsänny. Ihan ok, jos niitä ei koskaan tartte livenä vetää! On nimittäin sen verta rankkaa paahtoa. Tarkoitan tuolla siis sitä, että kun tämä valopää soittaa kitaraa ja laulaa samalla. En oo juuri hengähdystaukoja aatellu ku oon innoissani niitä pienten neuvoa-antavien olusien jälkimainingeissa kirjotellu. Levyversiot tulevat olemaan aika reipastempoisia, ja kuten monet varmaan tietävät, liveversiot tulevat olemaan 100 kertaa nopeampia. Voi jumankekka, pitänee alkaa urheilemaan ja lopettaa tupakoiminen ja kaljankiskonta. En tiiä, onko tuo yhdyssana, joten kirjotan varmuudenvuoksiyhteenkaikki.

Tänä aamuna tultiin Riinan kanssa tänne kaksistaan viihdyttämään tuottajahahmoamme; tarkoituksena lähinnä äänitellä kitaroita ja ehkäpä rumpuloisia. Itse aloitin kitarahommat kappaleella It's not over, joka on muuttanut muotoaan ajan saatossa jo aika reippaasti. Jo vuoden verran keikkasettiin kuulunut ”Överi” on saanut meidät aikalailla innostuneiksi, nimittäin se on muuttunut aika mukavasti. Se ei ole enää täysin samanlainen kuin viime kesän keikoilla. Uskon, että useat tykkäävät uudesta Överistä, mutta toki tulee olemaan myös niitä, jotka tulee vihaamaan ko. kappaletta ”typerän muutoksen” vuoksi. Itse ollaan tosi innoissamme muutoksesta, nimittäin nyt tämä biisi eroaa vähän joukosta ja omalla tavallaan vei meidät vähän oudolle polullekin. Haastetta tuli hitusen enemmän, eikä se enää ole sama juostenkustu rallatus ku ennen. It's not over on nykyään sanalla sanoen ”mielenkiintoinen”. Valmista odotellessa!

Juuri löimme taas lisää tulevia studiopäiviä lukkoon, mikä tarkoittaa sitä, että tulen itse viettämään aika monta viikonloppua ennen joulua Helsingin päädyssä. Ihan jees, en valita! Tämän kuun lopulla pääsen jo ehkä vähän laulelemaan. Tarkoituksena olisi saada eräs henkilö sinne minua lauluhommissa vähän ohjaamaan, jotta lopulta löytäisin oikean laulu- ja hengitystekniikan ja pystyisin ehkä joskus selviämään kokonaisesta kiertueestakin menettämättä ääntäni. Minua helpotti hieman tieto siitä, että tosi monet laulajat on menettäneet äänensä melkein kokonaan, mutta sitten saaneet homman kasaan erilaisten asiantuntijoiden avulla. Eikä niiden ääni lähe enää juur millään poies! Odotan innolla tuonkin projektin alkamista. Kesällähän jo vähän aloittelin laulutuntimeininkejä, mutta se sitten jäi. Sairastuin, eikä sillon paljon hoilailla.

It's not over, Not ok, Kill me, Fool, Bad luck, Baby girl, 911. Siinä vähän _alustavia nimiä_ kappaleille, joita olemme tässä jo hetken aikaa työstäneet. Noista mm. It's not over, 911 ja Baby girl on vakiintuneet jo livesettiinkin, joten ehkä joku on saattanut jotain niistä kuullakin joskus. Jo keväästä asti ollaan hiljakseen treenailtu, äänitelty, kokeiltu, muokkailtu, mietitty näitä kappaleita ja nyt tällä hetkellä on meneillään jo ilmeisen lopulliset äänitykset. Levyn biisit on muutamaa yksilöä vaille siinä. Nyt pitää vaan miettiä, minkälaisia biisejä tarttetaan lisää tälle kyseiselle alpuumille.

Eipä tässä tämän erikoisempia! Stalingrad Cowgirls -blogi on siis ”virallisesti” nyt potkaistu käyntiin ja minä todellakin toivon, että tätä päivittelee muutkin jäsenet. Muuten tästä touhusta tulee sellanen kuva, että mullei muuta tekemistä oo ku datailla päivät pitkät hehheh joopajoo. Oisin vähän ehkä videomateriaaliakin kuvaillut täältä studiohässäköistä, mutkun mutkun mutkun vilimikamerasta oli akku loppu. Voihan nenä.

Voikaa hyvin ja pitäkää huolta!









Enni.